Heippa kaikki!

Minulla on ollut ihan hirvästi työkiireitä enkä ole ehtinyt värkkäillä uusia osia, enpä ole ehtinyt pelata koko peliä. Kiire töissä jatkuu vielä toistaiseksi mutta eiköhän se kohta jo hellitä. Katsellaan sitten sitä uutta osaa :)

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

Kului kolme päivää ilman että tytöt vaihtoivat sanaakaan keskenään. Totta puhuen Larissa ei edes nähnyt Immiä noina kolmena päivänä. Immi oli lukittautunut huoneeseensa eikä Larissa uskaltanut häiritä häntä. Juho oli yrittänyt soittaa Larissalle monta kertaa mutta Larissa ei vastannut. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä Juhon kanssa, sillä se vain pahentaisi hänen ja Immin välejä. Olivathan he riidelleet ennenkin, mutta mitään tällaista ei ollut koskaan tapahtunut. Juho oli ollut ensimmäinen mies pitkään aikaan josta Immi oli innostunut, johon Immi oli ihastunut, ja nyt Larissa oli pilannut kaiken.

 

 

 

 

Niinpä Larissa asteli sisään Immin huoneeseen (hieman arkaillen kylläkin sillä hän pelkäsi sitä, mikä häntä siellä odottaisi). Suureksi helpotukseksi Larissa näki huoneessa ilmielävän Immin. ”Immi”, Larissa sanoi varovasti. Immi ei vastannut mitään. ”Immi tulisitko sinä syömään jos minä tekisin sinulle jotakin ruokaa?”, Larissa kysyi, sillä hän tiesi ettei Immi ollut kolmeen päivään syönyt yhtikäs mitään (eihän hän ollut poistunut huoneestaan lainkaan!). Immi ei edellenkään vastannut mitään, joten Larissa ilmoitti lähtevänsä keittiöön kokkaamaan.

 

 

 

 

Larissan hämmästykseksi Immi ilmestyikin keittiöön puolen tunnin kuluttua. Sanaakaan sanomatta Immi otti lautasellisen kuumaa keittoa ja istuutui pöytään. Larissa istui Immiä vastapäätä ja toivoi saavansa keskustelun aikaiseksi. Immi ei näyttänyt kuitenkaan halukkaalta keskustelemaan, joten Larissa näki parhaaksi antaa tämän syödä rauhassa.

 

 

 

 

Immi kauhoi nopeasti lautasen tyhjäksi ja nousi sitten lähteäkseen takaisin huoneeseensa. ”Immi kiltti, odota. Minä haluaisin puhua kanssasi”, Larissa rohkeni sanomaan ja nousi itsekin pöydästä. ”Uskotko sinä minua kun minä sanon, etten tiennyt että Juho oli se sinun Juhosi?” ”Miten sinä et voinut tietää kun minä olin kertonut sinulle jokaisen yksityiskohdan Juhosta! Olin kertonut kaiken hänen uskonäöstään ja äänestään, miten sinä et muka tiennyt?” Immi raivosi, ”minä olin vihdoin tavannut sen oikean ja sitten sinä pilaat kaiken!”

 

 

 

 

Larissan silmät alkoivat kostua kyyneleistä. ”Nämä kolme päivää ovat olleet aivan kamalia! Minulla on hirveä ikävä sinua. Immi anna minulle anteeksi, minä en enää ikinä ole tekemisissä Juhon kanssa”. Oli hiljaista, Immi ei vastannut mitään. Pian Larissa alkoi kuulla hiljaisuuden keskeltä toivotonta nyyhkytystä. Hetkeäkään empimättä Larissa kaappasi ystävänsä lämpimään syleilyyn, eikä Immi rimpuillut pois.

 

 

 

 

Täyttääkseen lupauksensa Larissa soitti Juholle seuraavana aamuna Immin lähdettyä töihin ja kertoi etteivät he voi enää tavata eikä Juho saa enää soittaa hänelle. Juho tivasi kuitenkin vastausta Larissan outoon käytökseen eikä antanut periksi ennen kuin Larissa kertoi hänelle totuuden: ”Immi on aivan hulluna sinuun”. ”Immikö? Hulluna minuun?” Juho ihmetteli luurin toisessa päässä. ”Niin. Nyt kun olet saanut tietää totuuden niin jätä minut rauhaan jotta et riko minun ja Immin välejä uudelleen”, Larissa tiuskaisi äkäisesti ja lopetti puhelun.

 

 

 

 

Seuraavan viikon aikana Immi palasi normaaliksi: Immi kuntoili joka päivä, hän söi hyvin ja kävi töissä. Larissa oli mielissään Immin nopeasta toipumisesta, joskin ihmetteli sitä hieman.

Todellisuudessa Immi ei ollut kuitenkaan toipunut. Kuinka hän olisi voinut toipua menetettyään ”sen oikean”. Iltaisin Immi valvoi sängyssään pitkän tovin miettien Juhoa ja joskus hän hieman itkeskelikin. 

 

 

 

 

Larissa oli tavannut uuden miehen, Alexin. Larissa ja Alex viettivät kaiket päivät Larissan huoneessa, mitä nyt välillä kävivät keittiössä syömässä. Kuten aiemminkin on jo mainittu, Immi oli tottunut Larissan vaihtuviin miehiin eikä asia häirinnyt häntä mutta Alexissa oli jotakin häiritsevää. Jo ulkonäkö oli Alexilla niin erilainen kuin Larissan miehillä yleensä että se herätti Immin epäilyt.  

 

 

 

 

Immi oli kova urheilemaan (kuten tiedämmekin) ja joi siksi paljon vettä. Ehkä tämän takia Immi heräsi lähes yö käymään vessassa ja niin kävi tänäkin yönä. Immi nousi unisena istumaan, venytteli sängyn laidalla, laittoi tohvelit jalkaan ja lähti sipsuttamaan kohti vessaa. Juuri ennen vessan ovea Immi pysähtyi ja höristi korviaan, hän kuuli olohuoneesta kuiskutusta. Immi kurkisti kulman takaa olohuoneeseen ja näki Alexin pimeässä huoneessa supisemassa puhelimeen. Immi höristi korviaan vielä lisää, hän halusi tietää kenen kanssa Alex puhui puhelimessa kolmelta yöllä. ”Usko nyt Frank, mä en pääse tänä yönä!” Alex kuiskaili puhelimeen hieman kiihtyneenä, ”en mä voi täältä lähteä keskellä yötä. Mitä jos joku herää ja huomaa etten mä ole täällä?”.

 

 

 

 

Nyt Immiä vasta alkoikin kiinnostaa. Mistä ihmeestä Alex oikein puhui, hän mietti. ”Okei, okei, huomenna!” Alex sihisi puhelimeen ja lopetti puhelun. Immin tuli kiire. Hän hyppäsi äkkiä wc:n puolelle ja toivoi ettei Alex eksyisi vessaan. Askeleet lähestyivät vessan ovea, mutta menivät onneksi ohitse. Hetken päästä Immi kuuli kuinka Larissan huoneen ovi kävi, Alex oli mennyt takaisin nukkumaan.

 

 

 

 

Immi hiipi takaisin huoneeseensa (vessahätäkin oli unohtunut kaiken sen jännityksen keskellä) ja yritti käydä nukkumaan mutta äskeiset tapahtumat pyörivät hänen mielessään. Immi oli alusta asti pitänyt Alexia outona ja nyt hänen epäilynsä vain vahvistuivat: Alexilla ei ollut ihan puhtaat jauhot pussissa. Valtava suojeluvaisto Larissaa kohtaan valtasi Immin ja Immi päätti selvittää mitä oikein oli tekeillä. 

 

 

 

 

Aamulla Immi koki ihmetyksen herätessään: Larissa oli hereillä puoli kuudelta aamulla. ”Nyt taitaa olla maailmankirjat sekaisin, en ole ikinä nähnyt sinua näin aikaisin hereillä!” Immi huudahti. ”Alexin piti lähteä aamulla aikaisin töihin. Hän lähti jonnekin työmatkalle, palaa vasta perjantaina”, Larissa selitti. ”Missä Alex olikaan töissä?” Immi kysyi. ”Jossain työmaalla, en mä tiedä, joku raksamies se on”. ”Ahaa…” Immi sanoi ja ihmetteli mielessään kuinka rakennusmiehillä oli viiden päivän työmatkoja. 

 

 

 

 

”Tiedätkö Immi, minä todella viihdyn Alexin kanssa! Hän on niin hauska ja erilainen kuin muut miehet”, Larissa sanoi Immille kun he söivät aamiaista yhdessä. Immi oli tukehtua ruokaansa kuulleessaan tämän kommentin. ”Köhh, köhhh”, Immi yski vastaukseksi. ”Hän ei ole ehkä aivan minun tyyppiäni, siis entistä tyyppiäni, mutta hän on ihana”, Larissa jatkoi välittämättä Immin köhinöistä. ”Minun täytyy nyt lähteä töihin”, Immi hihkaisi ja nousu äkkiä pöydästä. ”Okei, mukavaa työpäivää. Nähdään illalla!” Larissa huusi Immin perään.

 

 

 

 

Vatsakivut olivat vaivanneet Larissaa jo jonkin aikaa, eikä hän löytänyt niille järkevää syytä. Larissa oli jättänyt maidon pois ruokavaliostaan, sillä Immi epäili vatsakipujen syyksi laktoosi-intoleranssia, mutta sekään ei ollut vienyt kipuja pois. Larissa tunsi itsensä myös väsyneeksi ja huonovointiseksi, mikä herätti Immissä epäilyt jostakin viruksesta.

 

 

 

 

Lopulta Immi patisti Larissan sairaalaan, täytyihän kipujen syy selvittää! Larissa kävi läpi monenlaiset testit ja pitkän päivän lopuksi jännitys lääkärin huoneessa oli piinaava. ”Noniin, olemme tehneet kaikki tutkimukset ja näyttäisi siltä, ettei tämä mitään vakavaa ole”, lääkäri aloitti. Helpotuksen huokaus pääsi molempien tyttöjen suusta.

 

 

 

 

Helpotus muuttui kuitenkin järkytykseksi kun lääkäri jatkoi: ”onneksi olkoon, te olette raskaana!”. Kumpikaan ei pystynyt sanomaan yhtään mitään, he vain nyökyttelivät lääkärille, joka kätteli heitä ja onnitteli tulevia vanhempia.

 

 

(tarkennukseksi kerron että kuvat ovat lavastettuja eikä sims 3:ssa pääse oikeasti sisälle sairaalaan)

 

 

Miten Larissa suhtautuu uutiseen? Kuinka Alex reagoi kuullessaan raskaudesta? Juho palaa kuvioihin, miksi? Mitä Alex puuhaa? Onko Immin vaisto oikeassa Alexin suhteen?

 

Kuinka Larissa selviää tilanteesta? Mitä Immi tuumaa tästä kaikesta? Mitä Juho haluaa? Sen saat selville seuraavassa osassa!

Tässä ovat Immi ja Larissa. He ovat nuoria aikuisia, jotka ovat juuri muuttaneet pois vanhempiensa nurkista ja aloittaneet itsenäisen elämän.

 

 

 

 

Immi ja Larissa ovat olleet parhaita ystäviä lapsesta saakka. Tytöt ovat kokeneet yhdessä niin lapsuuden vesileikit kuin nuoruuden ensirakkaudenkin.

 

 

 

Immi ja Larissa ovat aina olleet kuin paita ja peppu, vaikka tytöt ovatkin luonteeltaan ja taustoiltaan hyvin erilaisia. Immi on rikkaan perheen ainut lapsi joka on saanut hemmottelua osakseen elämänsä jokaisena päivänä. Immi rakastaa urheilua ja ulkoilmaa, hän aloittaakin jokaisen päivänsä reippaalla aamulenkillä. Immi on myös hyvin kunnianhimoinen ja rakentaa uraansa puolustusvoimien palveluksessa. Hänen suurin haaveensa on tulla joskus astronautiksi. Rakkauden osalta Immi on toivoton romantikko, hän uskoo järkähtämättä kohtaloon ja odottaa ”sitä oikeaa”.

 

 

 

 

Larissa taas on asunut isänsä ja isoveljensä kanssa siitä asti kun heidän äitinsä lähti toisen miehen matkaan Larissan ollessa vielä aivan pieni. Larissa on joutunut selviämään maailmassa yksin pienestä pitäen, sillä hänen isänsä ei ollut juurikaan isätyyppiä. Larissa janoaakin ihmissuhteiltaan huolenpitoa ja hyväksyntää, joka häneltä jäi lapsena puuttumaan. Ja mistäpä muualta Larissa hyväksyntää hakeekaan kuin miehiltä. Lapsuuden traumat heijastuvat kuitenkin Larissa suhteisiin edelleen, sillä Larissa suojelee itseään hylätyksi tulemiselta jättämällä miehet aina muutaman viikon tapailun jälkeen.

 

 

 

 

 

 

Nyt Immi ja Larissa ovat jättämässä nuoruuden taakseen ja aloittamassa uuden elämänvaiheen. Neidit päättivät muuttaa yhteiseen asuntoon ja kohdata aikuisuuden haasteet yhdessä. Jää nähtäväksi kuinka heidän yhteiselonsa sujuu...